Tasa-arvoa viranomaisten keskuudessa..
Ensimmäisenä pahoitteluni jos teksti ei täytä kaikkia blogin tunnunmerkistöjä tai muuten vaan on epäselkeä blogiksi. Sillä ensimmäistä kertaa blogia kirjoitan.
Kuten otsikkokin kertoo niin haluan kirjoittaa hieman vallitsevasta tasa-arvosta viranomaisten keskuudessa kun puhutaan lapsiin ja niiden huoltoon liittyvistä asioista, sekä siitä miten yhä äitiä ja isää ainakin Jyväskylän sosiaaliviranomaisten keskuudessa kohdellaa eri arvoisesti.
Itse olen kolmen lapsen isä ja kahden lapsen kohdalla olen erinäisten asioiden vuoksi saanut/joutunut asioimaan sosiaaliviranomaisten kanssa. Ja pitkään olen monelle sitä puhunut miten nämä viranomaiset kenen pitäisi valvoa lapsen etua niin kohtelevat vielä 2000-luvulla isää ja äitiä eri arvoisesti.
Jos nyt joku esimerkki niin mm. tässä nyt joulun alla minulle soitettiin, että minusta on tehty lastensuojeluilmoitus keskimmäisen lapseni kohdalta, syyt mistä tämä ilmoitus oli tehty niin olivat: 1. Annan lapsen katsoa liikaa piirettyjä. 2. Annan lapsen pelata kännykällä ja tietokoneella. 3. En ole kiinnostunut muka lapseni asioista. Kyseessä on siis 7 vuotta täyttävästä pojasta.
Noh minä tietenkin huuli pyöreänä kuuntelin puhelimessa näitä syytöksiä, mutta sanoin kyseiselle virkailijalle toki, että varmasti poika saakin katsoa piirrettyjä enemmän minun luona kuin äitinsä. Mutta ilmoituksen tekijä (äiti) ei ollut viitsinyt ottaa selville, että kuinka paljon ja mitä piirrettyjä katsotaan. Totuushan on se, että hän niitä katsoo aamuisin kun aamupalaa valmistetaan, päivällä kun ruuan jälkeen pidetään pieni hetki jolloin rauhoitutaan ja mahdollisesti illalla katsotaan koko perhe (minä, puolisoni ja kaikki lapset) joku elokuva. Sekä tässä asiassa ei oltu huomiotu sitä ollenkaan, että ulkona olemme niin aamu- kuin iltapäivällä. Myös se, että tosiaan esim. elokuvat joita katsomme on vanhoja Disneyn klassikoita.
Kerroin virkailijalle myös, että toki poikani saa pelata kännykällä ja tietokoneella. Mutta tässäkään ei oltu ennen ilmoituksen teko viitsitty sitten kummemmin asiaa minulta kysyä esim. nyt vaikka peliajoista ja peleistä. Tietokoneella esim. pelataan Papunetin pelejä ja jos joku ei tiedä millaisia pelejä siellä on niin voi tuolta käydä katsomassa http://papunet.net/pelit/ Ja peliajat ovat tosiaan sellaista 15-60min päivässä yhteensä.
Sitten päästin tähän, että en ole muka kiinnostunut poikani asioista. Joka nyt suomeksi sanottuna on täyttä PASKAA! Todellakin olen, mutta otetaan tässä nyt sellainen asia samalla käsittelyyn, että kun poikani on hyvin vilkas ja hänen äitinsä ei yksinkertaisesti pärjää hänen kanssa niin hän on sitten poikaa milloin mistäkin syystä käyttänyt erinäköisillä lääkäreillä ja vaikka missä tutkimuksissa sekä pitänyt palaveria vaikka minkä tahon kanssa. Ikään kuin, että pakko jokin diagnoosi saada yms. että voi oman kyvyttömyytensä selittää sillä. Noh itse en edes ole kaikista tällaisista ”palavereista” tiennyt ja ne mistä olen niin ovat olleet sellaisiin aikoihin, että yksinkertaisesti minun on mahdottomuus töistä päästä näihin osallistumaan, ellen sitten ottaisi palkatonta vapaata. Ja myös se, että itse työskentelen kehitysvammaisten luokassa ohjaajana ja tiedän miten poissaolot ja sijaiset vaikuttavat opetukseen… Mutta tämä ei tarkoita, että kiinnostunut en olisi, aina minulle voi soittaa tai laittaa postia. Niin ja tosiaan mainitaan sekin vielä, että lapsen äiti oli/on hakenut vahvaa adhd-lääkitystä pojalle, kuten mainitsin poika on vilkas, mutta ei todellakaan mikään adhd-tapaus.
Sovittiin sitten tässä puhelun päätteeksi, että pidetään palaveri kerta tällainen ilmoitus minusta on tehty.
Sitten tuli tämä hetki jolloin palaveri oli, paikalla oli kaksi sosiaalityöntekijää, psykologi, minä ja pojan äiti. Pelkästään toisen sosiaalityöntekijän ja psykologin katse kertoi minulle sen, että joudun olemaan puolustuskannalla palaverin ajan ja niinhän siinä myös kävi sitten. Mm. minua kehoitettiin vähentämään pojan pelaamista ja television katselua koska äitinsä luona ei näin paljoa näitä saa tehdä. Kerroin kyllä heille totuuden näistä elokuvista ja peleistä, mutta jäi vähän sellainen maku, että eipä sillä niin kauheasti väliä ollut koska varsinkin tämä psykologi jauhoi paljon siitä kun äitinsä luona blaa blaa blaa! Sanoin hänelle mm. että pitäisikö minun asettaa sitten lapset eri arvoiseen asemaan siten, että yhden sallin katsoa televisiota tai pelata ja toiselle ilmoitan, että anteeksi mutta sinä et saa.. Sanoin myös kun puhuttiin nukkumaan menemisestä ja ajoista kun poika menee äitinsä luona nukkumaan puoli kahdeksan maissa (pakottaa nukkumaan myös päiväunet ja ihmettelee miksi poika herää joskus viiden kuuden maissa aamulla), että onko se sitten reilua kaikkia kohtaan, että toisen laitan puoli kahdeksan nukkumaan ja toisen annan valvoa yhdeksään? Kuka tulee kertomaan ja selittämään tämän miksi he ovat eri arvoisessa asemassa tässä(kin) asiassa? Keskimmäisellä ja vanhimmalla siis ei ole kuin kaksi vuotta ikäeroa. Tässäkin vaiheessa psykologin vastaus oli aika lailla kokoajan se, että mutta kun äitinsä luona… Paras oli kuitenkin se kun alettiin tästä pojan vilkkaudesta puhumaan ja minulta kysyttiin, että onko pojalla aktiviteetteja minun luona ollessa? Kerroin, että on. Kerroin kuinka paljon ollaan ulkona ja kuinka paljon kaikkea harrastetaan mm.luistelua, hiihtoa, sählyä, jalkapalloa jne jne. Noh tähän väliin sitten pojan äiti, että kun ihan liikaa kaikkea pojalle kun hän käy sitten kierroksilla tämän takia. Psykologi ja tämä toinen sosiaalityöntekijä komppasi nopeasti perään, että pitäisikö sinun sitten vähän vähentää näitä aktiviteettaja? Olin jälleen kun halolla päähän lyöty, että hetkinen, toinen koittaa syöttää rauhoittavia pojalle koska tämä on vilkas, mutta minä teen väärin kun oikeasti touhuan pojan kanssa ja kulutan sitä energiaa terveellisellä tavalla pois kerta sitä virtaa riittää! Sanoin suoraan, että nyt ei mene minun jakeluun tämä yhtälö! Tässä vaiheessa jokainen lukija voi arvata, että vastaus oli: ”hyvä se on että, touhuatte, mutta kun äitin luona…” Voi tsiisus sanon minä!
Kokonaisuudessaan palaveri oli tosiaan sitä, että sain olla puolustuskannalla ja puolustaa omaa toimintaani ja kasvatustapaani. Kun kokoajan koitettiin minua ja minun toimintamalleja muuttaa samanlaiseksi kuin äitinsä luona. Miksi? Miksi äitin tapa toimia on se oikea? Miksi hänen toimintamalleja ei kyseenalaistettu? Miksi hänen ei pitäisi muuttaa tapojansa? Miksi äiti toimii oikein ja isä väärin? Tämä ei todellakaan ollut ensimmäinen kerta kun henkilökohtaisesti törmään tähän, että äiti on oikeassa ja isä väärässä!
Oikeesti hei! Me eletään 2000-lukua ja ainakin Jyväskylän sosiaalihuollossa on yhä tämä ajattelutapa vahvasti esillä, että ei isät tiedä mistään mitään ja eivät he osaa! Puhutaan myös hirveän paljon äidin oikeuksista ja isän velvollisuuksista. Viimeksi kun olen lakia lapsen huollosta lukenut http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417 niin siellä puhutaan lapsen oikeuksista ja vanhempien vastuista/velvollisuuksista! Eikä äidin oikeusista ja isän velvollisuuksista.
Miksi äiti muka on lapselle tärkeämpi kuin isä? Miksi muka äiti tietää asiat paremmin kuin isä? Olisi oikeasti kiva saada tähän joku selkeä vastaus.. Ymmärrä kyllä sen, että äiti ja lapsi ovat läheisempiä ensimmäisinä kuukausina kuin isä ja lapsi, mikäli siis lasta imetetään. Tällöin heidän välille syntyy tiukka side. Mutta entäs jos lasta ei imetetäkkään? Ja meillä puolison kanssa on keskenään hoidettu tämä sillä, että hän kyllä pääsääntöisesti imettää, mutta pulloa käytetään myös välillä ja tällöin se syöttäjä olen minä isänä. Tällöin saadaan vahvistettua tätä sidettä molempiin.
Onko se jostain syystä niin hirveän hankala ymmärtää monella taholla, että nykyään miehet oikeasti ovat kiinnostuneita lastensa kasvatuksesta ja hoidosta? Ja he oikeasti haluavat olla läsnä! Onko se jotenkin niin hankalaa kohdella isää ja äitiä tasa-arvoisina? Miksi toinen pitää nostaa jalustalle ja toinen lakaista kynnysmaton alle? Ylipäätään jos vaikka mietitään, että lapsen vanhemmat eroavat syystä tai toisesta, niin harvemmin äidin tarvitsee todistaa kenellekkään mitään, mutta isä joutuu vastaavasti todistamaan miksi hän olisi parempi vaihtoehto lähivanhemmaksi. Monesti vielä riittää se, että äiti vähän mustamaalaa isää niin bueno! Ei kukaan tutki näiden väitteiden totuutta vaan kyllä se jää isän tehtäväksi todistaa asiat vääriksi. Eikö muka lähtökohtaisesti voitaisi lähteä siitä, että molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä lapselle, molemmat vanhemmat ovat yhtä kykeneväisiä kasvattamaan lasta? Onko se oikeasti niin vaikeaa? Totta kai pitää ottaa huomioon jos on päihdetaustaa tai väkivaltaisuutta jne. Mutta miksi se, että on syntynyt mieheksi niin tekee sinusta huonomman vanhemman monen tahon silmissä
En sano, että kaikki äidit ovat ”huonoja” ja kaikki isät parempia. On olemassa todella hyviä äitejä kuten kuopukseni äiti! 🙂 Hän on omalla toimillansa alusta lähtien pitänyt huolen siitä, että myös minä saan luotua hyvän suhteen lapseen heti alusta lähtien. Lähinnä nyt halusin vaan purkautua siitä, että ei isä lähtökohtaisesti ole aina se joka toimii väärin ja monet tahot voisivat siirtyä nykyaikaan!
